Oikeudenmukaisuutta kurinpitoon

Sirkka-Ritva Kettulainen on ansainnut tuoreimman Kuukauden kyttääjän arvonimen ja stipendin nokkelasta todistusaineiston käytöstä, jolla hän saa naapurien epäluulot kohdistumaan haluamiinsa asukkaisiin.

Lahdessa asuva Sirkka-Ritva Kettulainen on tehokkaasti puuttunut liiankin tuttuun ongelmaan suomalaisessa lainsäädännössä: rötöksiin syyllistyneitä ei aina saada kiinni, koska yhteiskunta vaatii turhaan kaikenlaisia todisteita.

Taitava kerrostalokyttääjä ei tarvitse enempää todisteita kuin oman vaistonsa, joka kertoo hänelle syyllisen: esimerkiksi käytävästä löytynyt karkkipaperi on epämiellyttävimmin puetun lapsen jättämä, ja pihalla kaatuneen roskasäiliön on kumonnut nuori naapuri, jolla on tapana lajitella roskansa huonosti.

Isännöitsijää ja muita viranomaisia on kuitenkin vaikea saada vakuuttuneeksi kerrostalokyttääjien arvausten todenmukaisuudesta, kun todistusaineisto puuttuu, varsinkin jos talossa ei asu riittäävästi muita kyttääjiä, joiden kanssa voisi sopia yhteisistä todistajanlausunnoista.

Omat todisteet mukaan

Kettulainen on ratkaissut ongelman pitämällä varmuuden vuoksi todisteita aina mukanaan. Kun hän huomaa talon alueella järjestyshäiriön jälkiä, on helppo sujauttaa rikospaikalle jotain naapuriin viittaavaa, jolloin muutkin uskovat helpommin, kuka on tekoon syypää.

Tähän Kuukauden kyttääjä käyttää erityisen mielellään muutamien naapuriensa verta, joka kulkee kätevästi toppatakin taskussa pienissä lasipulloissa. Veriroiskeita jätetään lähinnä vakavampien rikosten tapahtumapaikalle, joista poliisikin on kiinnostunut, koska silloin verinäytteestä on hyötyä viranomaisten DNA-testeissä syyllisen osoittamiseksi.

Kettulainen tekee kuitenkin usein naapurien verijälkiä myös arkipäiväisempiin kohteisiin ja kertoo, että taloyhtiössä DNA-testejä ei kaihdeta pientenkään arvoitusten ratkaisemiseksi. Esimerkiksi pesutuvan käyttöä väärällä vuorolla on onnistuttu valvomaan tällä keinolla.

Todistusaineiston hallitseminen saattaa näytellä merkittävää roolia myös onnettomuustilanteissa: joulun alla Kettulainen rikkoi vahingossa talon ulko-oven lasin, mistä olisi tullut hänelle varsin kallis lasku, ellei korvausvelvollisuus olisi langennut varakkaammalle naapurille, kolmannen kerroksen Lehikoiselle, jonka verta Kettulainen kaatoi sirpaleiden joukkoon.

Kaikenlainen tavara on hyödyksi

Kaikilta talon asukkaiden lemmikkieläimiltä Kettulaisella on tietysti pakastimessa jonkin verran ulostetta, jota voi sijoittaa pihalle, kun haluaa osoittaa eläimen tehneen siellä tuhojaan. Talvella jätösnäytteitä ei tarvitse edes vaivautua etukäteen sulattamaan, ellei halua tehdä niistä "tuoreita" mikroaaltouunissa lämmittämällä.

Muuta DNA-kelpoista aineistoa ovat naapurien hiukset ja hilse, mutta luonnollisesti tarvitaan toisinaan myös yksinkertaisempaa todistusaineistoa, jonka hyödyntäminen ei edellytä laboratoriokokeita. Naapureille kuuluvia pikkuesineitä on runsaasti Kuukauden kyttääjän kokoelmissa.

"Joskus sattuu kohdalle oikein jättipotti, kun naapurilta on pudonnut vaikka hanskat tai avaimet pihalle", Kettulainen kertoo. "Olen kerännyt löytötavaroita pahan päivän varalle jo pari kassillista. Poliisikin ottaa rikospaikalta löytyvät pipot yleensä vakavasti."

Kettulainen vihjaa myös, että löytötavaroiden ei tarvitse välttämättä olla omistajiensa hukkaamia. Pihalla säilytetään aivan tyrkyllä lastenrattaita ja polkupyöriä, joista pystyy irroittamaan yhtä ja toista todistusaineistoksi kelpaavaa.

"Ja pyykkitupa on oikea keräilijän aarreaitta", Sirkka-Ritva Kettulainen muistuttaa."