Ulkoilutavarat pois kodeista

Keravalainen Otso Pyylä on palkittu kesäkuun Kuukauden kyttääjän tittelillä. Hän painostaa rohkeasti naapureitaan pitämään polkupyörät, potkulaudat ja ulkoilujalkineet varastossa.

Otso Pyylä, 28, työskentelee kodistaan käsin puhelinmyyjänä. Hyvät provisiot vaativat keskittymistä, ja häntä häiritsee tavattomasti rappukäytävästä kuuluva rapina, kun jotkut naapurit kantavat ulkoiluvälineitä sisään asuntoonsa.

Pyylä on määrännyt, että potkulaudat, rullaluistimet, jääkiekkomailat ja ylimääräiset jalkineet tulee säilyttää alakerran pyörävarastossa, mutta jotkut naapurit eivät näy piittaavan, vaikka varta vasten rakennettu kellaritila olisi aivan tyhjillään.

Toisinaan eräs naapuri yrittää esimerkiksi kuljettaa kalliin vaihdepyörän talteen omaan eteiseensä sillä perusteella, että pelkää sen muuten joutuvan varastetuksi. Otso Pyylä on tehnyt selväksi, että yhden asukkaan pyörän ei tarvitse olla sen paremmassa turvassa kuin muidenkaan, varsinkaan kun pyörän siirtely häiritsee häntä kesken telemarkkinoinnin.

Eteiset täynnä vaarallista tavaraa

Metelin lisäksi eteisessä pidettävät ulkoilutavarat aiheuttavat asukasyhteisölle myös vaaraa. Ylipainosta kärsivä Pyylä on erityisen huolissaan siitä, mahtuuko hän tulipalon sattuessa portaikossa muiden asukkaiden ohi, jos nämä kanniskelevat siellä potkulautojaan edestakaisin.

Ongelma ei rajoitu yksin eteistiloihin. Pyylän yläkerran naapurilla on olohuoneessa kuntopyörä, jota käytetään vain pari kertaa viikossa. Muina aikoina tämäkin ruma laite voisi hyvin olla pyörävarastossa poissa tieltä.

"Jos kuntopyörällä jaksaa kuntoilla, niin on se kumma, ettei sitä kuitenkaan jaksa viedä asianmukaiseen paikkaan silloin kun sitä ei tarvitse", puhisee Kuukauden kyttääjä.

Metelin tarkkailu vaikeaa

Kuukauden kyttääjä valittaa, että monet naapurit ovat oppineet kuljettamaan kiellettyjä tavaroita rappukäytävässä niin hiljaa, että sitä on vaikea huomata. Niinpä hänen on jatkuvasti vartioitava tilannetta ovisilmän ääressä. Tästä hänelle koituu suoranaista ansionmenetystä, kun työaikaa menee hukkaan ja puhelinmyynti kärsii.

Kun Pyylä havaitsee rikkurin itse teossa, hän joutuu joskus ryntäämään portaikkoon ja viemään polkupyöriä ja rullaluistimia väkipakolla takaisin alakertaan, elleivät niiden omistajat usko puhetta. Varmuuden vuoksi hän kurkistaa päivittäin naapurien postiluukusta, ovatko nämä vieneet salaa sisään vääränlaista tavaraa.

Varasto hyvissä käsissä

Otso Pyylä ei itse omista polkupyörää, mutta näyttää kuitenkin hyvää esimerkkiä säilyttämällä pyörävarastossa sellaista, mikä ei sovi asuinhuoneistoon. Hän jaksaa aina käytön jälkeen kantaa sinne kumisaappaansa ja kalaverkkonsa.

Pyöräkellarin luulisi houkuttelevan muitakin käyttäjiä, koska Otso Pyylä huolehtii sen moitteettomasta järjestyksestä. Kun hujan hajan jätetyt polkupyörät takertuvat kalaverkkoon, hän heittää ne läjään pihan perällä olevan lasinkeräyslaatikon taakse. Yleensä ne alkavatkin jo parin kerran jälkeen olla kauniisti rivissä.

Pihan perällä olevaan kasaan päätyy välittömästi myös kaikki sellainen tavara, jonka säilytykseen pyöräkellarissa Otso Pyylä ei ole antanut lupaa, kuten lastenrattaat ja autonrenkaat.

Itsekkäät rullalautailijat

Erityisen vaarallista Otso Pyylän mielestä on säilyttää asuinhuoneistossa rullalautaa. Nuorillehan tulee ulos lähtiessään kova kiusaus laskea sillä alas rappusia. Kun lautaa pidetään asianmukaisesti pyörävarastossa, on kyttääjien myös helpompi takavarikoida se.

Ikävä kyllä rullalautailusta lähtee sietämätön melu, vaikka harrastusvälinettä säilytettäisiinkin oikeassa paikassa. Otso Pyylä pitää koko harrastusta silkkana ilkivaltana, ja on joutunut puolustautumaan tervaamaalla kaikki piha-alueen sileät betonipinnat.

Tahmealla pohjalla rullalauta liukuu huonosti, joten metelöinti on vähentynyt. Tuloksiin tyytyväinen Kuukauden kyttääjä harkitsee myös talon vieressä kulkevan jalkakäytävän tervaamista hillitäkseen hurjastelevia polkupyöräilijöitä ja lastenrattaiden työntelijöitä.

Raati onnittelee Kuukauden kyttääjää!