Valehäiriköinnillä paljastuu huono kyttäys

Raati on tällä kertaa päätynyt myöntämään Kuukauden kyttääjän stipendin herrasmiehelle, joka yrittää kaikin voimin kannustaa naapureitaankin ryhtymään kyttääjiksi.

Jyrki Säädin on Itä-Helsingissä asuva kerrostaloasukas, joka on saanut talonsa hyvin hallintaan. Vessoja ei vedetä öisin, lemmikkejä ei sallita ja suurin osa vuokralaisista on häädetty pois. Häntä vaivaavat kuitenkin epäilykset naapurien kyttäyskyvyistä. Kuka huolehtisi talosta, jos hän itse joutuisi pidemmäksi aikaa vaikkapa matkoille tai sairaalaan?

Jyrki Säädin on alkusyksyn aikana järjestänyt erilaisia valehäiriöitä saadakseen selville, miten talossa osataan ratkaistaan ongelmia ilman häntä. Ensin hän pukeutui muutaman päivän ajan huumevaatteisiin. Naapurit eivät reagoineet tähän millään tavoin, vaikka hän oli vuosikaudet näyttänyt heille hyvää esimerkkiä järjestämällä poliisiratsioita epämääräisen näköisten naapurien huoneistoihin.

Kuukauden kyttääjä testasi naapurien valppautta myös parkkipaikalla. Tulokset olivat yhtä masentavia. Tuttavalta lainattu auto seisoi vieraspaikalla koko yön ja Säädin makasi ruusupensaan suojassa valmiina kirjoittamaan muistiin niiden nimet, jotka tulevat kiinnittämään tuulilasiin uhkauksia. Hänen hämmästyksekseen yksikään naapuri ei kuitenkaan vaivautunut paikalle.

Jyrki Säädin ei luovuttanut, vaan siirsi auton aamulla poikittain niin, että ohi ei päässyt ajamaan. Hän oli varautunut ottamaan aikaa ensimmäisen naapurin ilmestymisestä poliisiauton saapumiseen, mutta siitä ei tullut mitään, kun kiireiset naapurit onnistuivatkin yhteisvoimin tekemään auton viereen sen verran tilaa, että mahtuivat lähtemään pihasta.

"Tietystä näkökulmasta he ratkaisivat ongelman, mutta heissä ei ollut miestä tehdä sitä virkatietä pitkin", Jyrki Säädin kummastelee talon asukkaiden välinpitämättömyyttä.

Eivätkö asukkaat tarvitse unta?

Sisätiloissa tapahtuvia valehäiriöitä varten Jyrki Säädin hankki Euro hits forever -kokoelmalevyn, joka hänen havaintojensa mukaan sopii erityisen hyvin soitettavaksi öisin äänekkäissä juhlissa ja ohiajavissa autoissa. Hän antoi levyn soida toistolla mahdollisimman kovaa aamuun asti, nukkui kuulosuojaimet korvilla kaksi tuntia kerrallaan ja nousi välillä vaientamaan musiikin hetkeksi ja tarkkailemaan naapurien reaktioita.

Musiikki oli selvästi huomattu talossa, koska tarkkailutaukojen aikana naapurihuoneistoista kuului paheksuvaa mutinaa ja lasten itkua. Siitä huolimatta naapurit eivät edelleenkään ryhtyneet toimenpiteisiin.

Vasta musiikin soitua kolme yötä peräkkäin tultiin soittamaan ovikelloa, ja silloinkin oli luvassa pettymys. "Odotin toiveikkaasti poliisia, mutta eikös siellä ollut naapuri itse pyytämässä väsyneen näköisenä että stereoita hiljennettäisiin", Jyrki Säädin kertoo. "Perustelutkin olivat ihan asian vierestä. Tällaisissa tilanteissa on turha puhua mistään lasten nukkumaanmenoajoista. Lapsistahan lähtee yhtä kovia ääniä kuin stereoistakin!"

Oikea lähestymistapa olisi hänen mukaansa ollut kirjallisiin järjestyssääntöihin vetoaminen ja mielellään samalla niiden heiluttelu naapurin nenän edessä, jos ei kerran poliisia uskalleta soittaa.

Vedettyään metelöinnissä vesiperän Jyrki Säädin ei vielä luovuttanut. Hän poltti rappukäytävässä venäläistä tupakkaa, varasti pesutuvasta naapurin alusvaatteita ja kerran jopa ulosti hissiin. Mikään ei kuitenkaan saanut naapureita valpastumaan.

Viimeisenä keinona Kuukauden kyttääjä sytytti lopulta kellarivarastossa tulipalon. Kesti todella kauan ennenkuin naapurit huomasivat palon ja soittivat palokunnan, ja sen jälkeenkin he tyytyivät vain iloitsemaan vahinkojen vähäisyydestä, eikä syyllistä saatu koskaan selville.

Epäonnistumisen syinä pelkuruus ja laiskuus

Kuukauden kyttääjä oli kaiken kaikkiaan hyvin tyytymätön naapurien kyttäyssuoritukseen. Vasteajat olivat surkeita, syyllistä ei jäljitetty, kirjallisia varoituksia ei järjestetty eikä poliisiakaan kutsuttu kertaakaan paikalle. Naapurit puolustautuvat näitä syytöksiä vastaan.

"Kyllähän ne asiat minua häiritsivät, mutta en uskaltanut tehdä mitään, koska muuten haukutaan kyttääjäksi", myöntää B-rapussa asuva pankkivirkailija.

"Tiesin että täällä asuu se tehokas kyttääjä", kertoo puolestaan A-rapun laitossiivooja. "Ajattelin koko ajan että kyllä Jyrki kohta soittaa poliisit niin että ei minun tarvitse tehdä mitään. Mistäs minä olisin tiennyt että se olikin koko ajan hän!"

A-rapussa asuva työtön nuori mies puolestaan iloitsee siitä, että talossa kerrankin tapahtui kaikenlaista. "Nyt tiedän ettei naapureita haittaa, jos minäkin joskus soitan yöllä musiikkia täysillä tai sytytän vahingossa kellarin palamaan", hän selittää. Mies lisää kuitenkin, ettei hän hyväksynyt auton jättämistä parkkipaikalle tukkeeksi, koska siitä aiheutui hänelle itselleen haittaa.